Työnohjattavana voi olla yhtä lailla työntekijä, asiantuntija, esimies kuin myös organisaation pääjohtaja. Työnohjauksen tavoitteena on vapauttaa henkilöstön voimia, luovuutta ja ajattelua työhön ja sen rajojen tunnistamiseen. Työnohjauksen päämääränä on myös kehittää ohjattavan työssä jaksamista, työn tekemistä sekä kehittymistä omassa työssään. Työnohjaus ei ole terapiaa vaikka sillä voi olla hyvinkin paljon terapeuttisia vaikutuksia.

Työnohjauksessa hyödynnetään ohjaajan ja ohjattavan keskinäistä vuorovaikutusta. Työnohjausta voidaan tarjota myös kokonaiselle työyhteisölle, jolloin kyseessä on suurryhmäohjaus.

Työnohjausta on hyödynnetty Suomessa organisaatioiden kehittämisen ja jaksamisen välineenä 1970-luvulta lähtien. Aluksi työnohjausta käytettiin kirkon ja terveydenhoidon piirissä ammateissa, joissa työntekijät joutuivat kohtaamaan paljon inhimillistä kärsimystä. Työnohjaus tarjosi silloinkin näiden palveluammattien työntekijöille ammatillisia työkaluja ja tukea omaan jaksamiseen. Nykyisin työnohjaus on levinnyt käytännössä kaikille toimialoille ja kehittynyt tehokkaaksi työyhteisöä kehittäväksi sekä työkykyä ylläpitäväksi menetelmäksi. Työnohjausta hyödyntävät niin vaativissa asiantuntijatehtävissä toimivat työntekijät sekä paineisessa ja yksinäisessä roolissa toimivat projektien vetäjät, esimiehet ja organisaatioiden ylin johto.

Työnohjaajina toimii usean eri pohjakoulutuksen saaneita ammattilaisia. Tarjoamani työnohjaus on työhön, työyhteisöön ja omaan työrooliin liittyvien kysymysten, kokemusten ja tunteiden yhdessä tulkitsemista ja jäsentämistä uusiin parempiin toimiviin ratkaisuihin ja prosesseihin.

Suomen työnohjaajat ry:n, Ratkes ry:n ja SFiO:n jäseninä noudatan työnohjauksessani järjestöjen toimintaperiaatteita. Tarjoamani työnohjauspalvelut sisältävät työnohjausta joko yksilöille, koko tiimille, johdolle sekä myös perheterapeuttisesti orientoituneesti tuki- ja sijaisperheille.

Jokainen on oman onnensa seppä, mutta kukaan ei ole seppä syntyessään.